27.12.11

Kuva kertoo...


...enemmän kuin tuhat sanaa. Eikö se niin ole? Eli siis kuva spämmiä.

Kitacon III


Teneriffa



Rovaniemen mangapäivät

Tampere kuplii


Vappu

Juhannus


Animecon



Angela Photoshoot

Assembly


Animeseminaari


Ikää 20 vee


World cosplay summit- karsinnat

Utena photoshoot

Peli-iltaa

Kemin mangapäivät


OF treenaa


Naisten joulumessut


Uusi(con)vuosi tekee tuloaan, joten painetaan edellinen historian kirjoihin.
Monien muiden harrastajien tapaan tein profiilin uudelle cosplay-sivustolle ja se löytyy täältä.

Kiitos vuodesta 2011 ja hyvää tulevaa vuotta 2012 teille lukijoille, kanssablogaajille ja harrastajille! 









18.12.11

Nakki VS. Makkara



Mietin useaan otteeseen uskallako avata sanallisen arkkuni. Uskalsin, haahaa.
Anikia seuranneena ja Anime-lehdelle esitettyä adressia lukeneena jäin pohtimaan erinnäisiä asioita. Avoimesti puhuminen kannattaa aina ja ketjua lukeneena ajatukset karkasivat tapahtuma raporttien kautta ”isojen ja pienien conien suhteisiin”.

Ketjussa pikku-coneista mainittiin ainakin sen verran, että niistä raportoiminen lehteen on turhaa, mistä olen täysin samaa mieltä. Ei kukaan todellakaan jaksa lukea miten Narutoilla letkajenkassa oli kivaa ja miten Hetaliat miittiytyivät. Anteeksi tämä oli hävytön stereotypia.  Mutta minusta tuntuu, että viimeisen parin vuoden aikana monet harrastajat suhtautuvat näihin pikkutapahtumiin halveksien ja katsovat niitä nokkaansa pitkin? Kysynkin miksi?   Ja pikku-coneilla tarkoitan vähäistä kävijämäärää, ei täyteen buukattua ohjelmakarttaa  tai mahtavia kunniavieraita rapakon takaa. 

Jos paikallinen kulttuuritoimi haluaa avustaa mangapäivien tai pikku-conien järjestämisessä, mitä pahaa siinä on? Eikö ”huonoja” coneja saa järjestää? Nuorten tai vaikka vain lasten harrastusten tukeminen on tärkeää! Monet eivät pääse etelään asti 14-vuoden iällä conittamaan, joten paikallistapahtumat täyttävät tätä tyhjiötä. Kipinä uusilla harrastajilla voi lähteä liikkeelle pienestä ja paikallis-conit auttavat asiaa. Jos nämä tapahtumat kuitenkin katoavat tämä kipinä voi monella jäädä kokematta.  

Ja ei muuten hävetä! DB on paras.
Muistan vielä itsekkin oman ensimmäisen conin, joka oli kerrassaan mahtavaa! Se on kokemus, jota mikään muu con ei voi pois viedä ja uskon että muillekkin tämä kokemus on ollut korvaamaton. Olisi ihanaa, jos olen itse esimerkiksi Kitaconia avustaessani onnistunut luomaan samanlaiset muistot, kuin mitä itselläni on.  

Pitäisi muistaa, että ilman uusia harrastajia skene kuolee! Osa tulevista harrastajista voivat jonain päivänä olla isoja con-vaikuttajia tai menestyneitä cossaajia. Vaikka hetalia-naruto-kakarat voivat olla ärsyttäviä, eivätkä osaa aina käyttäytyä ja pitävät pusupiiriä käytävillä, niin silti pitäisi muistaa että heissä se tulevaisuus on. Tuntuu, että tätä ei osaa kukaan ajatella, vaan tuijotetaan mieluummin sitä omaa napaa.

Täytyykö jokaisen conin ohjelmistossa olla Japanilainen kunniavieras, runsaasti laadukasta ja monipuolista puheohjelmaa, 10 000 kävijää ja Tamperetalon kokoiset tilat? Ei tarvitse.Jos jokainen coni yltäisi Desuconin tai Traconin tasolle ja sisäänpääsyä pulitettaisiin 15-20e joka kuukausi (siihen matkat/majoitus päälle) niin eihän nuorilla ja köyhillä opiskelijoilla olisi kovinkaan moneen tapahtumaan varaa. Pienet conit tuovat piristystä arkeen ilman, että cossaajan tarvitsee riehua mahti pukunsa kanssa tai luennoitsijan ressata ohjelmanumeroaan 100 päisen yleisön edessä. Isoissa ja pienissä erinlaisissa tapahtumissa vierailu tuo myös vaihtelua. Jos jokainen con olisi  pullollaan laatuohjelmaa niin siinähän loppuisi luennoitsijoilla aiheet ja jatkuva luennoilla istuminen alkaisi maistua puurolta. Vaikka ohjelmat laadukkaita olisivatkin. 



Välillä on ihan hyvä hengatakkin. Tarvitaanko siihen hengaukseen sitten ihan omaa coniaan? Ehkä. Varsinkin nuorilla conissa kynnys esittäytyä ja tutustua toisiinsa laskee ja eiköhän tämä päde vanhempiinkin harrastajiin.  Harva uskaltaa kadulla pompata toisen harrastajan eteen ja möläyttää ”Heiiii sulla on desuconin huppari!” Köhköh, itsehän en ole koskaan mennyt näin möläyttämään. Kyseinen tyyppi juoksi karkuun. Eli kontaktien luominen on helppoa, koska tietää että samassa veneessä siis harrastuksessahan tässä pyöritään.  Poikakaverin mukaan hengaus-conit tuntuvat olevan myös siksi mukavia ihan vain, että on tilaisuus ostella useammin turhaa anime-krääsää.

Teksti saattaa kuulostaa siltä, että ”hei, eletään kaikki onnellisina yhdessä ja hypitään kukkakedolla”, ei näin! Vaan pointtini oli että yrittäkää ihmiset hyvät nähdä tapahtuma erinlaisten conittajien silmin. 14-vuotias ei hae conilta samaa kuin 25-vuotias nörde ja 25-vuotiaalle ei riitä pelkkä con-hegailu niinkuin 14-vuotiaalle. Jokainen con luo omanlaisensa imagon ja houkuttelee kävijöikseen tietyt kohderyhmät. Se mille kohderyhmälle con on suunnattu ei tee tapahtumasta huonoa tai hyvää. Desucon on julistanut olevansa animein con, Traconissa on enemmän roolipelipuolta ja cosplaygaala kertoo jo nimellään mitä/ketä hakee. Pikkuconit taas poimivat j-pop kulttuurin ympäriltä vähän kaikkea. Kukin valitkoot mieleisensä conit, mutta se mikä on kaikkein paras tai paskin on pitkälti makuasia. Pienet conit ja niiden järjestäminen on ihan yhtä tärkeää kuin isojen ja ohjelmapuoleltaan rikkaiden conien järjestäminen, eikö?

Kiitos ja heihei.

15.12.11

Jämäcossailua ja ajatuksenvirtaa



Frostbite valmistautumista siis. Alunperin ei ollut tarkoitus lähteä minnekkään ennen Kitaconia, mutta toisin kävi kun kutsu frostin puolesta tuli yhdistyspöydän taakse. Siellä on selkeästi hienoja ihmisiä conia järjestämässä.


Faye ei ollut Frostin ensisijainen puku, vaan lemppari K-pop bändin T-ara:n laulajatar. Paljettikankaan kanssa kohtasi kuitenkin kriisi, joten paniikissa piti keksiä keltaiselle vinyylille käyttöä, koska inhoan jättää kankaita lojumaan kaappiin. Niistä tehdään cossi silloin, kun ne on ostettu piste. Pähkäilin, että missä hienossa sarjassa on keltaista vinyyliä? Cowboy piipoppi tietty. Osittain kiitos Ilonalle ideasta, säästyin pölyisiltä haurastuneilta vinyyleiltä.

Cossi poikeaa siinä muista tekeleistäni täysin, että se on sukkia ja keltaista vinyyliä lukuunottamatta valmistettu lainatavarasta ja vanhojen cossien jämistä. Kaverikin tokaisi että "Niin sitähän kannattaa tehä vähäpukeisia cosseja niin pääsee kangaskustannuksissa vähällä!" 2e kirppari kengät, kaverin peruukki, poikakaverin kauluspaita, vuorikankaat Bulma ja Asuka cossin jämiä, musta vinyyli Yoko cossin jämiä, ase pikkuveljen, aurinkolasit jotkut vanhat, mistä lie saanut.

Sitten kukkaruukkuun, viime vkl vuokrasin lapsille Hetalia-miittiä varten tilat ja olin vahtimassa heidän touhujaan. Liikkeelle lähti sellainen ajatuksen virta, että miten tähän olenkaan päätynyt? Olinko tuollainen 14-vuotiaana? Jos nyt ei Pokemoneja ja hopeanuolia lasketa, niin 7-vuotta taaksepäin Dragon Ball Z tiedostaminen animeksi avasi minulle ovet uuteen maailmaan. Punttien nostelua ja Vegetan palvomista. Ei silloin osannut ajatella, että olisi näin pahasti juurtunut kiinni skeneen ja ettäkö puolet ajasta pyörisi tämän harrastuksen ympärillä, Ehei. Vielä teininä ebaysta fani-kaman ostaminen tuntui saavuttamattomalta ja peruukkien tilaaminen ulkomailta oli iso kysymysmerkki ”Ai mitä, sieltäkö niitä saa?” Kyllä sitä sitten oltiin ylpeitä, kun Tengen Toppa-cossiin ensimmäiset hyvälaatuiset peruukit tilattiin.

Ennen hyvälaatuisia peruukkeja 16-vuotiaalle harrastajalle Tampereen coni-matka oli iso WOW-kokemus ja vielä mahtavampaa oli ryhmäkisanvoitto ekalla conimatkalla. Nyt tosin katson sitäkin voittoa nokkaa pitkin, koska noh... ryhmäcosplay-kisat silloin eivät olleet kovin tasokkaita. Oli kisan jälkeen kaikkivoipa olo, mutta onneksi siitä palattiin nopeasti maanpinnalle.

Vaikka vasta 4-vuotta on cosplay-kokemusta kertynyt, niin vuosittain on otettu isoja harppauksia eteenpäin ja yllättävän nopeaa (näinkin vanha) on uusia kikkoja ja juttuja oppinut. Opittavaa on ja ei tässä olla kuin seiskan oppilaita, kun maailman tasolla cosplayta tarkastellaan. Hyvää vauhtia ylöspäin kuitenkin noustaan ja perusasiat alkavat olla jo hallussa.

Täällä asuu Rullis 5vee. Onneksi minulla oli/on pitkä lapsuus.

Aluksi oli siis vain Dragon Ball, myöhemmin ryhmä cosplayt, cosplayt, paljon myöhemmin OF ja erinnäiset hullut tarvoiteet. Harrastuksesta on tullut vuosien myötä enemmän elämäntyyli kuin pelkkä satunnainen vapaa-ajan viete. Välillä miettii, että eihän tänne omalle kämpillekkään uskalla oikeita ihmisiä tuoda kylään, kun säikähdetään lasivitriinissä säilytettäviä leluja ja piirrettyhahmoilla tapetoituja seiniä.

Ken tietää mitä tulevaisuus tuo. No ainakin jahka tästä kurpistun ja rupsahdan niin voi olla, että kutsuvat conien rakentaminen täyttämään tyhjiötä cosplayn saralla. Hyvästi bikinibeibe-cossit ja Hello kiittämättömät uudensukupolven fanikanta! Joo siihen voi mennä aikaa, en mene asioiden edelle. Näitä päiviä odotan kauhulla ja innolla. Ajatuksenvirta pitäisi rustata silloin ylös, kun se on tuore. Viimevkl on nimittäin pitkälti unohtunut jonnekkin ja piti olla pidempi teksti. Ei voi mitään. Mutta kurppa tai ei niin, ei sitä enää osaisi elää ilman. Eihän?



                                                                       Heihei!

4.12.11

Messuilua


Joulukuun ensimmäinen viikonloppu kului yhdistyksen pikkujouluja viettäessä, krapuloidessa ja sunnuntaina edustaessa OF:ia Oulun naisten joulumessuilla. Takana on siis tapahtua täytteinen vkl. Lisäksi olen pahasti addiktoitunut Dance Central 2 ja myynyt sieluni sille. Kinectin osto oli iso moka.

Kauppa kävi ja sen huomaa vajaasta myyntitaulusta :D



Joulumessut toivat lohtua conittomaan pimeään syksyyn. Pääasiassa olimme kerjäämässä rahaa OF:ille, mutta en voi kieltää etteikö pienenä takaa-ajatuksena ollut paikata pukuilun kaipuuta. Messut eivät olleet mikää perus conikokemus, koska esimmäkseen paikka täyttyi  "normaaleista "30-60-vuotiaista naisihmisistä.

Koulupuvuissa hyppinen siis oli vähintänkin mielenkiintoista, kun meillä muutamalla oli pelleä päällä ja muut heeboilivat tuulihousissa ja turkiksissa.Ihmisten reaktiot olivat huvittavia esim. Mononoke koulutyttöseurueensa kanssa seikkaili myynti pöytien välissä ja reilusti 80-vuotiaan miehen kommentti repeilytti pahasti hänen kysyessään "Missäs se tällainen sieni on kasvanut?" Paistattelimme ja "paistattelimme" hyvin randomisti kantautuvista aploodeista, osa niistä oli ivallisia osa ihailevia. Kaikenkaikkiaan hauskempi kokemus, kuin monissa coneissa missä on tullut vain hengailtua.  Ehdottomasti uusiksi seuraavan messutilaisuuden tullen.







Cossista? Aijemmassa merkinnässäni sanoin tekeväni Shigure Asan Shuffle! - Desuneeguuguugaagaahaaremi animesta. Huomatkaa salainen viehätykseni paskaan kouluanimeen. Peruukki ei kuitenkaan koskaan saapunut perille, vaikka sitä puolitoista kuukautta odoteltiin. Onneksi ebay lähetti rahat takaisin. Eli hengailin Shuffle!:n koulupuvussa Asuka perukilla ja toivottavasti Frosbiteen mennessä se oikea Asan peruukki tippuu postilaatikkooni. Sitten voi ottaa kunnollisempaa shoottia.



Vuoden 2012 henkilökohtaisesti odotetuin anime!




Jees ja oli pakko tehdä jotain tuolle ulkoasulle. Aina jää kiukuttamaan joku, mutta ehkä tätä nykyistä jaksaa taas katsella pidempään. Seuravana olisi sittenkin vuorossa Frostbite, koska heidän päästään tämä oli kuulemma hyvä idea. Toisin sanoen kuikuilen (taas) yhdistyksen esittelypöydän takana metsähallissa. Siihen saakka...


Kiitos ja Heihei!