30.12.10

2010

Vuosi on vierähtänyt ja täytyy sanoa, että olen viettänyt tapahtuma rikkaimman vuoden ikinä. Kirjoitukset, Abi-vuosi, penkkarit, Japanin matka, valkolakki, filosofian stipendi, hyvästi lukio, paneeleita, luentoja, Kitacon, Desucon, Tracon, eeppisin juhannus ever, cosplay, cosplay, cosplay, Operaatio Fredrik jne. Ajattelin siis purkittaa vuoden 2010 ja muistella lämmöllä kaikkea tapahtunutta. Kuva kertoo kuitenkin enemmän kuin tuhat sanaa joten...



















...Kiitokset blogin lukijoille ja muille kanssaeläjille!
 Kiitos kaikille vuodesta 2010!  



23.12.10

Edistystä ja ääneen pohdiskelua

Ahkerasti olen yrittänyt tehdä cosseja eteenpäin. Mutta lähinnä olen sortunut tilailemaan peruukkeja ja muuta härpäkettä Ebaysta. Ja miksi kukaan ei kertonut, että tekoripset ovatkin halpoja!? Olisin käyttänyt niitä cosseissa joka kerta, jos vain olisin tiennyt. Samoin tekokynnet. 60 paria ripsiä hintaan 6,5e jolla saisi suomesta 2 paria. 500kpl kynsiä hintaan 3,8e. Seppälän kosmetiikka osastolle ei ole enää asiaa, koska nuo riittävät minulle seuraavaksi 10-vuodeksi. 

Angela peruukki
Cassandra peruukki

4-metrisen nauhan tekoon meni usemapi tunti. a) Ensin valkoisen silkkinauhan kuviointi tusseilla b) pvc ympyröiden leikkaaminen ja liimaaminen nauhaan c) valkoisen silkkinauhan kiinnitys violettiin silkkinauhaan.
Mutta kannatti, sillä nauhasta tuli ihan siisti.
Angelan tissiarmor on pintamaalia vaille valmis. Liivit on tehty softiksesta, kun en ABS-muovin kanssa viitsinyt ruveta leikkimään. ABS olisi saanut parempaa jälkeä mikäli kokeilu olisi onnitunut, mutta jätin kalliin kokeilun toiseen kertaan. Pähkäilen vain pitäisikö ostaa kallista chrome spraymaalia vai jotain muuta halvempaa. Samalla maalilla kun pitäisi maalata myös proppin kärki, olka-armor, toinen kenkä ja päähine.

Tällä hetkellä melkein toivoisin, että olisin saanut videolle miten kirosin propin leikkaamisen kanssa. Vaneria on vaivatonta sahata kesällä, mutta pakkasessa autotallissa toppavaatteet päällä se oli tuskaa. Pistosahakaan ei ole turvallisin työkalu, kun sitä pitää käsitellä paksut lapaset kädessä. Mutta sain propin kuitenki leikattua ja olin ollut fiksu enkä ollut heittänyt Tira kiekon jämiä kesällä roskiin. Tämä on kuitenkin vain pohja, jolle pursotetaan polyuretaanivaahtoa ja veistellään oikean muotoiseksi. Jos sitä siitä saisi videomateriaalia.



Oikeasti minulla ei ollut taaskaan asiaa. Halusin vain hypettää, kuinka iloinen olen päästessäni MIYAVIn keikalle huhtikuussa! Ensimmäiselle maailman kiertueelle en päässyt, koska olin pieni köyhä lapsi ja toisella maailman kiertueella YO-kirjoitukset pilasivat mahdollisuuteni päästä keikalle. Kolmas kerta toden sanoo. Alkuunsa näytti tosin taas siltä, etten pääse koska Tampere kulpii on 9-10.4 ja keikka 13.4. Onneksi on kavereita ja kavereiden kummitätejä, joiden nurkissa voi loisia aina muutaman päivän. Onneksi on mies, jolla on autokortti ettei tarvitse maksaa mahdottomuuksia paskasta VR:stä. Ahahah ja liekkö tämä japanivillitys laantunut, kun ensimmäisen kerran Miyavin liput menivät 15min ja nyt liput ovat olleet viikon myynnissä ja silti niitä riittää.

10.12.10

Sinne meni uskottavuus

Yay! Tässä nyt vähän pientä mainosta mitä ryhmäcosplay porukkamme on tekemässä ensi vuodelle. Soul Calibur 4 pelin hahmoissa olisi tarkoitus jossain conissa esiintyä. Olen vihdoin saanut lupaamani video matskun koottua yhteen, joten... enjoy!




Soul Calibur IV Group 2011

Minä: Cassandra, Sohvi: Xianghua, Kaiska: Talim ja Hannu Amy. Täytyy myöntää, että onhan nuo liftit vielä aika kömpelöitä ja ammattilaisen käden jäljestä kaukana, mutta vielä on reilu 6kk aikaa harjoitella. Jatkakaamme harjoituksia ja punttisaleilua!

28.11.10

Remember, there are no bad crews, only bad leaders

Kirjoitettu teksi on tiivistetty aika lailla otsikkoon. Ei ole olemassa huonoja ryhmiä/oppilaita/joukkoeita on vain huonoja johtajia. On vain huonoja johtajia ja opettajia, joiden takia asiat failaavat, I agree! Ryhmänjohtaja on vatuussa opittavasta asiasta, työnjaosta, ryhmän kannustuksesta, motivaation ylläpitämisestä, ryhmähengestä, infoamisesta ja yleensä koko harjoitteluprosessista. Ryhmäcosplay tai mikä tahansa joukkoelaji/peli vaatii jokaisen ryhmäläisen täyttä työpanosta, jotta päästään tavoiteltuun määränpäähän. Mutta erityisen tärkeää on, että ryhmästä löytyy se motivoitunut pikku-Hitler joka pistää porukan persauksiin vauhtia! Nyt voisinkin siis pohtia näiden pikku-Hitlerien asemaa ja tehtäviä ryhmäcosplay porukassa. 

Huono selitys!

Olen monesti kuullut ryhmäcossikisojen jälkeen kuinka ryhmäjohtajat selittelevät puolitekoista esiintymistään mm. ajan puutteen-, huonojen oppilaiden tai ryhmäläisten poissa olojen vuoksi. Huono selitys! Syynä ei ollut ajan puute, vaan liian myöhään aloitettu harjoittelu. Syynä ei ollut huono oppilas, vaan huono opetus. Syynä ei myöskään voinut olla ryhmäläisten poissaolot. Johtajan tulee ottaa selvää milloin ja missä harjoitellaan, milloin kaikille sopii. Jos yhteisistä säännöistä luistetaan useasti ilman hyvää syytä, tulee ryhmäjohtajan poistaa nämä henkilöt. Niin inhottavalta, kuin se kuulostaakin. Kun yksi on poissa, se hidastaa jokaisen ryhmäläisen oppimista. Selityksiä aina löytyy, mutta muistavastko johtajat vilkaista peiliin kaiken kiireen keskellä? Jos johtajana olo stressaa, ahdistaa, mikään ei onnistu ja tuo äidinkielen esseekin pitäisi kirjoittaa, niin ole hyvä ja älä johda porukkaa. Kukaan ei pakota sinua siihen, eihän?

Perjantai illan Soul Calibur harjoitukset
Kritiikkiä, neuvoja ja keuhuja!

Ryhmänjohtajasta ei ole mukava olla ilkeä ja kertoa mitä tänään teit väärin. Ryhmäjohtaja ei yleensä nauti ihmisten sättimisestä. Neuvomisen ja kriitikin tarkoitus ei ole tarkoitus tuoda esiin oppilaan huonommuutta, vaan näyttää miten asian voisi tehdä paremmin. Usein omissa hajoituksissa joku tuntee huonommuutta, koska saa samoja neuvoja kerta toisensa jälkeen. Vaikka tämä on turhauttavaa sekä johtajan että oppilaan kannalta, on se silti välttämätöntä. Toistaminen ja siihen keskittyminen yleensä syövyttää opittavan asian mieleen ajan kanssa. Toiston ja keskittymisen lisäksi oppilaan täytyy kuitenkin ymmärtää mitä tekee väärin ja miten se pitäisi tehdä oikein, eikä hokea haukionkalaa. Johtajankin on siis välillä pidettävä kritiikin täytteinen arkkunsa kiinni ja kysyttävä oppilaalta itseltään "Mitä teit oikein? Mitä teit väärin? Mitä aijot tehdä korjataksesi virheet?" Tätä kannattaa käyttää myös, jos tuntuu ettei ryhmä ota palautetta vastaan. Kaiken neuvomisen jälkeen olen myös oppinut, että vaikka kuinka neuvoisi ja yrittäisi opettaa, tarvitsee ryhmä myös "aiheetonta" myönteistä palautetta eli kehuja ja kukkasia. Tämä on ollut itselleni varsin vaikeaa muistaa.
Ilman kehuja ryhmä kuin ryhmä masentuu. Jos he eivät saa tietää että ovat edes hieman kehittyneet, ei ole myöskään motivaatiota parantaa suoritusta. Kritisoidessani ryhmää sorrun myös usein käyttämään mahdollisimman vittumaista äänensävyä, vaikkei tarkoitus ole olla ilkeä.

Kun Ryhmänjohtaja ja ryhmä kohtaavat!

Myös ryhmä opettaa johtajaa. On nimittäin olemassa niitä pikku-Hitlereitä, jotka näkevät olevansa ryhmän yläpuolella  ja eivät ota vastaan ryhmän kritiikkiä. Johtajakin on ihminen, joka tekee virheitä. Itse olen vältellyt asettumista ryhmän yläpuolle ja ottanut vastaan neuvoja, sekä toiveita. Eniten olen saanut kuulla juuri tuon positiivisen palauteen vähäisyydestä, mutta yritän parhaani mukaan antaa sitä. Jos jokin asia on hankala ja tuntuu, ettei sitä millään opi, ei se automaattisesti tarkoita ettäkö se olisi ryhmän vika. Yleensä vika on johtajassa, ei ryhmäläisessä. Jotkut oppivat asiat hitaasti, jotkut nopeasti. Joillekin asia pitää vääntää rautalangan kautta ja jotkut oppivat asian kerta heitolla. Se pitääkö asia vääntää rautalangasta vai ei, ei tee ryhmäläisestä yhtään huonompaa. Sen sijaan, jos johtaja on laiska eikä jaksa etsiä ryhmälleen sopivia tapoja opettaa asia on vika johtajan taidoissa. Toki joskus jollain on vain huono päivä, eikä mikään onnistu ja se on normaalia.

Kaikki erinlaisia, kaikkia saman arvoisia?

Kaikki saman arvoisia, mutta voiko kaikilta odottaa samanlaista oppimista samalla tahdilla? Aina voi vaatia, toinen sitten tuottaako tämä vaatiminen tuloksia. Aiemmin mainitsemi rautalangasta vääntö ei ole aina pahasta. Jotkut tarvitsevat enemmän aikaa oppia asia, joten heille pitäisi silloin suoda tämä. Ei vain harjoittelemalla kotona, vaan esimerkiksi pitämällä extra harjoituksia. 

Millainen ryhmänjohtaja sinä olet?

Itse rakastan sunnuntaiaamun saarnaa. "Sinä olet veltto kuin makarooni, sinä et ole harjoitelut kuin 45min tällä viikolla, vaikka käskin harjoitella tunnin ja sinä et keskity!!! Keskittykää, jännittäkää lihaksia, kuunnelkaa musiikista oikea tahti!" Tämä minun ankaruuteni johtuu lähinnä siitä, että joskus muinoin harrastin SM-tasolla jotain ja takaraivooni kiteytyi jotain tälläista: muille on kiva möykätä, kaiken pitää olla siistiä ja hyvin opeteltua ja johtajan ei koskaan tarvitse olla mukava vaan pätevä.
Ryhmä on mm. sanonut minulle uutta ohjelmaa harjoiteltaessa "Me ei olla akrobaatteja, sä tunnut unohtavan sen". Ei, en minä unohda, tiedän varsin hyvin ettemme ole. Mutta kaiken oppii kun harjoittelee! Olen kyllästynyt ja pitkästynyt keskiverto esityksiin ja tavoittelen jotain suurempaa. Olen suuruudenhullu ja MINUN MIELESTÄNI on ajan hukkaa tehdä vain jotain keskivertoa.

Genie - SNSD
Kaunis vuodatus. Btw, Onneksi aivan kaikki ei ole minun harteillani, vaan Kaiska on esimerkiksi ottanut hoitaakseen salien vuokrauksen ja rahaston hoidon. Thanks! Ja nyt voitte seuraavan kerran osoitella sormella
conissa "Tuolla menee se suuruuden hullu pikkunatsi!" Ja näihin tunnelmiin lopetan. 


16.11.10

Talvi on ihan pyllykakka!

Pimeys masentaa. Ulkona on kylmä. Lumi on perseestä. Talvi on perseestä, mutta onneksi cosplay on harrastus, jonka pariin voi syöksyä näinä talven synkkinä hetkinä. WCS karsintojen katsaus on ilahduttanut, sekä harmistuttanut minua niin kuin muitakin, mutta siitä en tällä kertaa jauha. Suomi pärjäsi myös loistavasti cosplayn EM-kisoissa, jee hyvä Suomi!

Viime päivinä on tullut mietittyä tätä blogaus asiaa, joten kirjoitampa tänne sen täytteeksi. Eli... keväällä kun kaavailin omaa blogia olin aluksi sitä mieltä, ettei minulla olisi niin paljon sanottavaa ettäkö sitä olisi järkevää aloittaa. Toisekseen olen huono kirjoittamaan. Mutta nyt puolen vuoden jälkeen olen huomannut, että blogin pitäminen on patistanut minut cossipukujen ääreen entistä reippaammin. En ole hyvä lyömään syvällisiä coni ja cosplay pohdintojani sellaiseen muotoon, että muutkin ymmärtäisivät ne. Eikä minun tarvitsekkaan. Kerron mieluummin editymisestäni pukujen kanssa (joskus avaudun kun tarvis tulee) ja se riittänee minulle. Joku osaavampi ihminen voi puolestaan haukata suuremman palan ja pohtia skenen mitä kummallisimpia ja mielenkiintoisimpia aiheita. Kukin blogaa tavallaan ja se on hienoa, eiks je? 

Eniveis...Viime kuussa 30.10. olimme pitämässä Kaiskan kanssa luentoa (cosplay ja ulkonäkö) Kemin mangapäivillä. Oli hauska huomata tapahtuma paikalle päästyään, että kaiskan sukunimi oli ohjelma lappusissa muuttunut Sarvelasta Järveläksi :D Miksiköhän näin. Luennolla tosiaan pohdittiin oman ulkonäön vaikutusta cosplay harrastukseen ja siinä samalla sitten sivuttiin sukupuolten väliseen taisteluun, plastigakirurgiaan, conisiveyteen sun muuhun. Toivon, ettei koko luento ollut pelkkää sössöä, nimitäin en ole mikään moottoriturpa tai sujuvin puhuja maan päällä.  Toimin tapahtumassa myös cosplay kilpailun tuomarina ja tämän näköinen voittaja kaarti sitten valittiin. 

3. sija Misty - Pokemon 2. sija - Ichigo - Bleach 1. sija Unkari - Hetalia
Oli mukava huomata että noinki pienessä tapahtumassa oli jopa 15 kisaajaa, ihanaa! 
Mitäs muuta...Olen kaavaillut myös ensi vuoden coni kalenteria, joka tulee kutakuinkin olemaan seuraavanlainen:

Kitacon 12.2.2011

Tampere kuplii 6.-10.4.2011

Animecon 15.-17.7.2011

Animeseminaari 20.-21.8.2011

Tracon 3.-4.9.2011

En jaksa ravata joka conissa, niitä kun tulee ja menee. Kauhistelin juuri lukiessani erään toisen cosplayerin coni suunitelmia, itselläni menisi ikä ja tereys. Parin kuukauden tauko aina conien välissä on jees. Desuconiinkin OLI tarkoitus mennä, mutta en osta sikaa säkissä. Liput ovat jo myynnissä, mutta 
mitäs ihmettä kun minkäänlaista ohjelmaa ei ole julkaistu. Ehkä ensi vuonna sitten. 

Täällä kertaa paras lopettaa tähän, jottei mene kiva postaus ähkyksi asioiden luettelemiseski. Btw, mistä näitä kävijöitä oikein tupsahtelee O_o Viime postauksessa ihmettelin samaa. 


Kiitos kaunis ja hei hei! 


24.10.10

Just a quick update

Hyvää syyslomaa! Operaatio Fredrik juhlisti alkanutta lomaa teemabileiden merkeissä. Kasari jumppa-asuthan on kuuminta hottii ikinä!




Jumppabileiden lisäksi olen edistynyt cossi suunitelmieni kanssa. Olen aloittanut Angela cossin, joka olisi Kupliiseen näillä näkymin tarkoitus saada valmiiksi. Peruukkikin tilattu. Kitacon III esitykseen tuleva Oh!- videon asu taas on loppusuoralla

Vuori repsottaa, resorit kiinnittämättä, vetoketju hommaamatta, eiköhän siitä hyvä tule.
Jos kesällä ois tajunnu ostaa valmiit H&M nii ei ois tarvinnu ite vaivautuu ompelee.
 Kenkä kenkä!
Ja no, tämän enempää en ole Angelaa ehtinyt aloittaa. Pelkän 5 metrisen koriste nauhan  kuviointiin meni  useampi tunti. Kuka hullu tätä cosplayta harrastaa ?  :D




Kuvaisa postaus, näin tällä kertaa. Ensi viikon WCS karsintoja ja kemin mangapäiviä odotellessa. Yay!

15.10.10

Vaikeasti hyväksyttävä todellisuus

Perjantai päivän mietteitä tiivistettynä seuraavaan sananlaskuun: ”Täydellisyyteen kannattaa aina pyrkiä. Siellä on tilaa kaikille, muttei vielä ketään.” Lause sisältää sen mikä minulle on cosplayharrastuksessa ehkä kaikkein vaikeinta ollut hyväksyä. Toisin sanoen se, että vaikka proppi on viilattu sileäksi, saumat ommeltu suoriksi ja peruukki on parasta laatuaan, ei välttämättä voi olla animesta revityn lähdekuvan näköinen. Vain siksi että oma vartalo on tästä maailmasta ja animevartalo animemaailmasta.

Animevartalo vaatii kylkiluiden ja sisäelinten liiskaamista, ryhdympä siis  tuumasta toimeen!
Naishenkilö X haluaa crossata muskelimiestä sarjasta X, mutta tajuaa olevansa pieni ja hintelä. Hän ottaa tavoitteekseen päästä samaan, kuin lähdekuvan äijä. Hän hikoilee salilla, juo proteiini pirtelöitä ja seuraava askel kohti täydellisyyttä ovat plastikakirurgilla hankitut jalkojen pidennökset. Hän tuntee cosplayn poltteen rinnassaan ja tekee mitä vain päästäkseen tavoitteeseensa. Onko tämä nyt järkevää? Kannattaako itseään ajaa hulluuden partaalle yhden harrastuksen tähden? Jokainen päättäkööt sen itse, mutta omasta mielestäni liika on liikaa. Ihmisellä on sisäelimet, animehahmolla ei. Monesti vyörätö piirretään niin kapeaksi, että hahmon sisäelinten pitäisi tosielämässä painua kasaan. Ja vastaavasti rintoja suurrennetaan niin paljon, että jokainen animebeibe varmasti kärsisi niska ja hartia kivuista. Ylä- ja alavartalon suhde toisiinsa... siitä en sano mitään.  


Niin lähellä, mutta kuitenkin niin kaukana  
Itse olen vasta hiljalleen hyväksynyt, ettei täydellisyyteen voi tässä harrastuksessa aina päästä. Mutta jotta pääsisin edes lähelle sitä olen ottanut käytöön kaikenmaailman ”huijaus” konstit, kuten slim&liftit, kiilakorkokengät, suurentavat piilarit, (ja pahin huijari) photoshop. Kun tuntee oman kroppansa, osaa korostaa hyviä puolia ja piilottaa huonot. Vaikka päättäväisesti tavoittelenkin oikeaa vartaloa ja vuoden salikorttiin uppoaa 300e ymmärrän, että oman fysiikan rajat tulevat jossain vaiheessa vastaan. Terveenjärjen rajoissa laihdutus, kuntoilu ja itsensä muokkaus on ihan okei. Kun taas aletaan puhua säärten pidennöksistä ja silikoneista, pitäisi henkilön tehdä cosplayta ammatikseen, jotta tämä olisi oikesasti järkevää. Ainakin minun mielstäni.

On myös valitettavaa, että esim. aasialainen sopii tiettyhin hahmoihin/cosseihin paremmin kroppansa ja kasvonpiirteidensä takia. Mutta samalla tavalla leveä perse voi olla edukseen tietyissä cosseissa ja päihittää laudat. Kukin cossatkoon tietenkin mitä mieli tekee, mutta toisten päällä jokin vain näyttää paremmalta kuin toisten.

Lyhyseti pointtini oli, että cosplayssa on äärettömän tärkeää ymmärtää omat fyysiset rajansa. Ei pitäisi, eikä saa masentua, koska ei voi lennellä taivaalla, mahtua pokepalloon tai saada sitä täydellistä tiimalasi vartaloa!  
Tänään olen valaistunut ja hyväksynyt itseni sellaisena kuin olen, ehtiihän sitä huomenna taas potea itseinhoa ja tavoitella taivasta :D 

Hyvää viikonloppua kaikille! POKS 1000 kiitos ihmiset!